Goodbye Florence

Milloinkohan ma nousen tasta pystyyn?
Ma olen sellainen surija, etta ensin olen haamu-vaiheessa; en pysty syomaan enka nukkumaan ja oikeastaan kaikki on 'ihan sama'. Sen jalkeen alkaa sellainen vaihe, missa piilotan kivun ja pidan kivaa, tai lahinna olen pitavinani ja touhuan paljon kaikkea. En tieda onko se hyva, mutta se on minun tapani kasitella haavoja. Tallahetkella olo on oksettava, tunnen vielakin liikaa. Haamukipua. Tunnen sen ihmisen hengityksen ja kosketuksen ihollani, haistan hanet, vaikka olen istunut suihkun lattialla tunteja menneiden paivien aikana. Mustelmat vartalossa haviaa, hampaanjaljet poskessa haviaa, mutta miten kauan kestaa, etta asiat paan sisalta haviaa?

Onneksi aamulla lahtee lento, onneksi paasen pois taalta. Onneksi pian paasen rakkaiden seuraan, paasen katsomaan heidan arkeaan, huomaamaan, etta elama jatkuu. En halua, etta minua hyssytellaan tai voivotellaan, koska haluan vain unohtaa, etta siihen olisi mitaan aihetta. Haluan vain mahdollisimman pian pyyhkia taman asian mielestan ja kuvitella ettei sita ikina tapahtunutkaan.

Ensimmaiseksi kun paasen kotiin, todennakoisesti nukun. En ole nukkunut kolmeen paivaan kuin muutaman tunnin yhteensa. Seuraavaksi, olen kiitollinen siita, etta naen kaikki, silla se ei ole enaa niin itsestaanselvaa, etta istun siina heidan kanssaan. Sen jalkeen, aloitan pikkuhiljaa hommaamaan elamaani takaisin, pala palalta. Odotan, etta paasen laittamaan villasukat jalkaan ja syomaan fazerin sinista Miimin kanssa, odotan, etta voidaan istua siina sohvalla katsoen Frendeja, niinkuin mitaan ei olisi ikina tapahtunutkaan. Odotan, etta haistan ensimmaista kertaa pitkasta aikaa pakkasen. Odotan, etta paasen kavelylle koirani kanssa. Odotan sitakin, etta aiti komentaa tyhentamaan tiskikoneen, tai valittaa kun en ole siivonnut kunnolla jalkiani. Olen niin kiitollinen, etta minulla on paikka kotona.



Haluan tassa lopussa korostaa motiivejani kertoa taman asian nain avoimesti teille; Mina en halua, etta kenellekkaan kay nain. Mina olin tyhma, mina lahdin ulos pimealla yksin. ALKAA TE OLKO TYHMIA! Kuten jo alussa totesin, mina en kaipaa voivotteluja enka hae saalia, mina kaipaan sita, etta minut revitaan arkeen takaisin.



Viimeisen kerran; Hyvaa yota taalta italian lammosta.

huomenna.

Onneksi ma paasen huomenna pois taalta.

mama, i'm coming home!

Nyt on sellanen tilanne, etta tama tytto pakkaa laukkunsa ja lahtee takaisin Suomeen. Viime yona tapahtui asioita, joista en valita puhua. Paa on talla hetkella niin tyhja ja samalla sekaisin, etten tieda muuta kun etta pakko paasta kotiin, lennot varataan illalla.




En osaa kuvailla tata oloa. Peilista katsoo mustelmainen ja haavainen morko itkusilmilla, nyt tuntuu silta ettei huulet hetkeen hymyile. Lupaatteko mulle, ettette ikina  lahde ulos seikkailemaan yksin pimealla, jos ette tunne paikkaa 100%? Luvatkaa. Mina olin typera ja luulin tuntevani nama paikat ja ihmiset, "ei mulle nyt mitaan voi sattua". Kylla voi. Ja sattui.

MIKSI!?

Miksi kaikki mita taalla kuuluu radiossa kuulostaa aivan taysin Krikin Kaja Poholta (oli parisen vuotta sitten sellanen hieno ilmio meilla pain), MIKSI!?

Ja miksi pulut nytkyttaa niin typerasti ko ne kavelee, MIKSI!? Eiko ne ymmarra, miten se hervoton nytkytys syo niitten katu-uskottavuutta? Kavelis silleen reteesti vaan pomppimalla niiko muut.


..ja miksi piti nukkua 14h viimeyona, tanaan en kuitenkaan saa mitaan muuta aikaseksi ko naita fiksuja ajatuksia..


Hauskaaa perjantaita tyypit, bailatkaa rajusti ja rakastakaa makkaraa (ihan vaikka taman vuoksi) !
pusipusipusiiiiiiii !

All I ever wanted, all I ever needed

Voi elama, hirvea vimma olisi uudistua jotenkin ja sormet syyhyten taalla kerailen erinaisista liikkeista kaikkea ostoskoriin, mutta poistun aina sivuilta tyhjin kasin. No money, no funny! Loysin esimerkiksi aivan ihanan sivun jossa myydaan kosmetiikkaa aarimmaisen halvalla, sielta olisin tilannutkin jotain, mutta toimitusmaissa ei ollut italiaa jostain syysta. Kaykaa te edes tilaamassa, tilatkaa munkin edesta, linkin saatte tasta! En tieda johtuneeko meikki-innostukseni (joka muuten ei nay naamasta, viikko meikitta, woppidoo!) siita, ko tassa eilen eksyin erilaisten meikkivideoitten pariin aina yhta ihanassa youtubessa. Siella muuten on aivan  uskomattomia juttuja, jarjestaispa joku mun miljoonista italianystavista Halloween-bileet, tahtooo meikata!





Tassa aivan uskomaton nainen, hanta olen katsellut nama paivat!

Toisesta liikkeesta, jota ystavani Mynde suositteli, sisalsi mielettoman hienoja vaatteita, kenkia ja asusteita! Sielta loytyikin mm. kengat jotka haluaisin, paakallovillapaita ja sun muuta ihanaa. Huhhuh! Jos sita rahaa olisi niin voin kertoa etta ei olisi kauaa!

siis kattokaa nyt? AH!

villapaituli, aivan ihana.

Kuvat nakyy vahan niin ja nain, mutta eikohan siita jonkin verran ymmarra. Nama ihanuudet loytyy siis taalta. "Se Oikea" (takki) on pysytellyt viela piilossa, mutta tiedan tarkalleen millaisen haluan; metsanvihrean sellaisen armyhenkisen "valimallitakin", jospa se taalta loytyisi. Sit kans uudet maiharit on hakusessa, mutta niita nayttaa taalla olevan onneksi! 

Pahoittelut joutavanpaivaisesta paivityksesta, mutta kaykaa oikeasti kurkkaamassa sivuille, joita tassa juurikin suosittelin! Heippatihei!

Lahettakaa minulle kirjoja

Varsinaisestihan olen niin tympaantynyt kamerattomuuteeni, joka jatkuu jatkumistaan, etten ole viitsinyt pitkastyttaa teita pitkilla teksteillani ja turhanpaivaisilla asioilla, koska kuitenkin haluaisitte nahda reissuani kuvina! Mutta jos mina edes hieman valottaisin kuulumisia!

Lauantaina aamusta paasin kaymaan Firenzen keskustakeskustassa ja voin sanoa etta VAU! Markkinat oli paheet, loysin varmaan jokaiselle kaverilleni miljoona tuliaista, ja itsekkin meinasin menna sekaisin tavaran maarasta vaikken varsinaisesti mikaan shoppailija olekkaan. Kaytiin myos katsomassa Duomo, ja voin kertoa etta oli henkea salpaava, huhhuh! Kylla mina siina kannykallani (....) muutaman kuvan rapsin, mutta paatin etta menen kunnolla kuvaamaan kameran saatuani. Mulla ja Firenzella on juurikin taysin se vaihe, ko ollaan seurusteltu se melkein pari viikkoa; kokoajan loytyy ihania uusia puolia, ah! Millonkohan ne alkaa kyllastyttamaan?


Tosiaan, oon aika paljon taalla ollessani lukenut, ja nyt on niin, etta kirjat alkaa loppua. Olen mm. lukenut Harrry Potter & puoliverinen prinssi kolme (3) kertaa. On tullut myos luettua Sofi Oksasen Puhdistus ja Aloitettua Taalla Pohjan Tahden Alla-trilogia. Kirjat on hyvia mutta haluan lisaa (otsikkoon viitaten)!


Sunnuntai iltana katsoin pyhassa yksinaisyydessani Monty Pythonin Life of Brianin ja onhan se hyva. Sita katsellessa mieleni valtasi elaman suuret kysymykset; Kayttivatko muinaiset roomalaissotilaat, jotka kirmailivat minimekossaan ja harjat kyparissaan, ollenkaan mitaan alushousujen kaltaisia, vai antoivatko he koko komeuden heilua paljaana minihamostensa alla? Mmmm, pyllyja. Toinen elokuva minka katsoin samaisena yona oli Someone like it hot, jota tahditti mm. aina niin ihana Marilyn Monroe! Uskomaton nainen uskomattomalla ulkonaolla! Saali miten ns. ihanteellinen naisvartalomalli on muuttunut vuosien  saatossa.



Katsokaa rakkaat ihmiset, en voi muuta kun suositella!

Seuraavan kerran postaan vasta kun omistan kuvamateriaalia, nama kirjoitukset ovat aarimmaisen tylsia! Nyt meinasin juoda vahan lisaa teeta, kuumeinen olo nimittain kolkuttelee. Syysflunssa se on nakojaan taallakin!


Pushei!

tutti i tipi di pelle

Kaksi kaunsta nasta ajaa skootterlla lapi Firenzen keskustan. Tuuli hulmuaa hiuksissa, vanhat rakennukset kohoavat jylhina ja oinen lampo hivelee viela hetken heidan kasvojaan. Huulille nousee kaino hymy miesten katsellessa pitkaan heita, kuinka imartelevaa. Skootteri lipuu asfalttia pitkin kuin rakastavaisten kadet toistensa iholla yon pimeina tunteina, kaikki on kaunsta. Kaupungin valot luovat helminauhaa Firenzen kuulaalle iholle ja kaikilla on rauhallsta olla. Miten seksikasta..sensuellia.. ja suoraan kuin elokuvista.

kylla, otin itse kuvan! (kiitos google)

Ai etta miten tama oikeasti meni? Noh;




Kaunis nainen ajaa skootterilla lapi Firenzen keskustan kyydissaan matovalasta muistuttava suomalainen. Tuuli hulmuaa kuskin hiuksissa, takana olevalla hulmuaa tasan tarkkaan vain pitsipaita (ja kaksoisleuka) ja sehan sitten hulmuaakin oikein korvissa asti paljastaen hanen kauniin tiimalasivartalonsa, eikun hetkinen! Hymy tavoittaa kuskin huulikaaret, takana istuva kiljuu seksikkaan sensuellisti valilla kauhusta, ja kylla, miehet (ja kaikki muutkin, koiratkin) katsovat pitkaan heidan peraansa. Taisin mainta viime postauksessa jotain tasta liikenteesta? Nyrkit puristuu rystyset valkeina skootterin runkoon, paskat helminauhasta, silmia on pidettava kiinnii! Kylla, rauhallista, seksikasta ja sensuellia. Suoraan kuin Uuno Turhapurosta.



Tanaan siis kavimme Ilarian ystavien luona viettamassa iltaa. Porukkaa oli sankoin joukoin Firenzen ydinkeskustassa sijaitsevassa vanhassa kaksiossa. Iltaan sisaltyi ruokaa ja viinia. Ruoka oli mieletonta ja sita oli paljon, minulla tosin ei ollut hajuakaan mita syon, sen verran sain selville etta alkupaloissa teemana oli tonnikala monissa eri muodoissa. Paaruokana oli, tattadadaaa, pastaa! Varmaan ainut keskustelu mita illan aikana ymmarsin oli, ko ihmiset heittivat aarimmaisen hyvaa lappaa aiheenaan pastafari. Jep! Mutta ilta oli oikein mukava kokonaisuudessaan, voi kunpa suomessakin vietettaisi aikaa noin.


Kuten varmaan olette jo huomanneet, en ole laittanut itse ottamiani kuvia sitten tanne tulon ja tassapa on pieni arvoitus! En ota kuvia koska; a) en omista kameraa b) omistan kameran mutten viitsi leikkia turistia c) olen oikeasti Sotkamon Tipaksella ja huijaan vaan teita kaikkia!


Oikea vastaus on C. Vai sittenkin A? Noh, paatelkaa itse! ((huomenna ostan kameran e-baysta)


Buena notte vaan kaikille, palataan asiaan!


ps. Ei mitaan hajua mita otsikko meinaa, mutta se lukee minun taalta ostaman kasvomaidon etiketissa ja se on koomisen nakoinen. Tui Tui!