HUOMIJO!

Muistuttelen vielä siitä, että olen siirtynyt tämän linkin taakse , tulkaa jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin! Elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä jälleen, mutta tarkemmin siitä sitten tuolla :--))) Haluan teidät kaikki seitsämän kääpiötä mukaani! ♥

Pumbaa lainatakseni; JÄTÄ TAKAMUKSESI MENNEESEEN!

Nähdään toisella puolella!

anski is PÄK

Ei mulla oikeasti ole mitään asiaa, mutta voitte lukea asiattomuuksiani siltikin siirtymällä TÄNNE :--)))

Vähän niiko vahingossa tein sanonnnan 'Sopii kuin otsatukka sialle' todeksi. He He S!

Tulkaa, tulkaa, tulkaaaaaaaa meikän kanssa :---))) Onhan tämä Sotkamokin yhtä eksoottinen ko Italia. Ainakin melkein. Minä ainakin olen ihan yhtä asiallinen ja henkevä kuin ennenkin, hihi.

stayin' alive!

Kyllä, hitaasti mutta varmasti etiä päin! Tämä blogi loppuu tähän, mutta ilmineeraan kyllä tänne, jos saan inspiraation levitellä ihanan naamani kuvia vielä jonkinlaiseen blogikyhäelmään. Ootte kivoja ko luitte mun metsästysoperaatiota, jatketaan sitten joku päivä ko keksin jotain mielenkiintoista.

Jep! Älkää tekään jääkö jumiin sinne sängyn pohjalle jos elämä potkii naamaan.


Kiitos, kumarrus ja heihei!

Goodbye Florence

Milloinkohan ma nousen tasta pystyyn?
Ma olen sellainen surija, etta ensin olen haamu-vaiheessa; en pysty syomaan enka nukkumaan ja oikeastaan kaikki on 'ihan sama'. Sen jalkeen alkaa sellainen vaihe, missa piilotan kivun ja pidan kivaa, tai lahinna olen pitavinani ja touhuan paljon kaikkea. En tieda onko se hyva, mutta se on minun tapani kasitella haavoja. Tallahetkella olo on oksettava, tunnen vielakin liikaa. Haamukipua. Tunnen sen ihmisen hengityksen ja kosketuksen ihollani, haistan hanet, vaikka olen istunut suihkun lattialla tunteja menneiden paivien aikana. Mustelmat vartalossa haviaa, hampaanjaljet poskessa haviaa, mutta miten kauan kestaa, etta asiat paan sisalta haviaa?

Onneksi aamulla lahtee lento, onneksi paasen pois taalta. Onneksi pian paasen rakkaiden seuraan, paasen katsomaan heidan arkeaan, huomaamaan, etta elama jatkuu. En halua, etta minua hyssytellaan tai voivotellaan, koska haluan vain unohtaa, etta siihen olisi mitaan aihetta. Haluan vain mahdollisimman pian pyyhkia taman asian mielestan ja kuvitella ettei sita ikina tapahtunutkaan.

Ensimmaiseksi kun paasen kotiin, todennakoisesti nukun. En ole nukkunut kolmeen paivaan kuin muutaman tunnin yhteensa. Seuraavaksi, olen kiitollinen siita, etta naen kaikki, silla se ei ole enaa niin itsestaanselvaa, etta istun siina heidan kanssaan. Sen jalkeen, aloitan pikkuhiljaa hommaamaan elamaani takaisin, pala palalta. Odotan, etta paasen laittamaan villasukat jalkaan ja syomaan fazerin sinista Miimin kanssa, odotan, etta voidaan istua siina sohvalla katsoen Frendeja, niinkuin mitaan ei olisi ikina tapahtunutkaan. Odotan, etta haistan ensimmaista kertaa pitkasta aikaa pakkasen. Odotan, etta paasen kavelylle koirani kanssa. Odotan sitakin, etta aiti komentaa tyhentamaan tiskikoneen, tai valittaa kun en ole siivonnut kunnolla jalkiani. Olen niin kiitollinen, etta minulla on paikka kotona.



Haluan tassa lopussa korostaa motiivejani kertoa taman asian nain avoimesti teille; Mina en halua, etta kenellekkaan kay nain. Mina olin tyhma, mina lahdin ulos pimealla yksin. ALKAA TE OLKO TYHMIA! Kuten jo alussa totesin, mina en kaipaa voivotteluja enka hae saalia, mina kaipaan sita, etta minut revitaan arkeen takaisin.



Viimeisen kerran; Hyvaa yota taalta italian lammosta.

huomenna.

Onneksi ma paasen huomenna pois taalta.

mama, i'm coming home!

Nyt on sellanen tilanne, etta tama tytto pakkaa laukkunsa ja lahtee takaisin Suomeen. Viime yona tapahtui asioita, joista en valita puhua. Paa on talla hetkella niin tyhja ja samalla sekaisin, etten tieda muuta kun etta pakko paasta kotiin, lennot varataan illalla.




En osaa kuvailla tata oloa. Peilista katsoo mustelmainen ja haavainen morko itkusilmilla, nyt tuntuu silta ettei huulet hetkeen hymyile. Lupaatteko mulle, ettette ikina  lahde ulos seikkailemaan yksin pimealla, jos ette tunne paikkaa 100%? Luvatkaa. Mina olin typera ja luulin tuntevani nama paikat ja ihmiset, "ei mulle nyt mitaan voi sattua". Kylla voi. Ja sattui.

MIKSI!?

Miksi kaikki mita taalla kuuluu radiossa kuulostaa aivan taysin Krikin Kaja Poholta (oli parisen vuotta sitten sellanen hieno ilmio meilla pain), MIKSI!?

Ja miksi pulut nytkyttaa niin typerasti ko ne kavelee, MIKSI!? Eiko ne ymmarra, miten se hervoton nytkytys syo niitten katu-uskottavuutta? Kavelis silleen reteesti vaan pomppimalla niiko muut.


..ja miksi piti nukkua 14h viimeyona, tanaan en kuitenkaan saa mitaan muuta aikaseksi ko naita fiksuja ajatuksia..


Hauskaaa perjantaita tyypit, bailatkaa rajusti ja rakastakaa makkaraa (ihan vaikka taman vuoksi) !
pusipusipusiiiiiiii !