mama, i'm coming home!

Nyt on sellanen tilanne, etta tama tytto pakkaa laukkunsa ja lahtee takaisin Suomeen. Viime yona tapahtui asioita, joista en valita puhua. Paa on talla hetkella niin tyhja ja samalla sekaisin, etten tieda muuta kun etta pakko paasta kotiin, lennot varataan illalla.




En osaa kuvailla tata oloa. Peilista katsoo mustelmainen ja haavainen morko itkusilmilla, nyt tuntuu silta ettei huulet hetkeen hymyile. Lupaatteko mulle, ettette ikina  lahde ulos seikkailemaan yksin pimealla, jos ette tunne paikkaa 100%? Luvatkaa. Mina olin typera ja luulin tuntevani nama paikat ja ihmiset, "ei mulle nyt mitaan voi sattua". Kylla voi. Ja sattui.